No niin, tässäpä ensimmäinen postaus pyydeltyyn blogiin. Tuo "bad luck Kati" kertoo jo aikalailla kaiken tiivistettynä... Ei oo onnea kaikille tasapuolisesti jaettu, mun kohdalla sen on jo useimmat huomannu.
Mutta ehkäpä alotan sitten vaikka kertomalla vähän itestäni. Oon siis 18-vuotias Kati, sairastan vaikeeta epilepsiaa ja omistan kaks ehkä maailman tyhmintä kissaa (joista tuun tänne kirjottamaan varmasti paljon). Kaikki ketkä mut tuntee, tietää ettei mulla ole minkäänlaista elämää ja sekin tullaan täällä huomaamaan. :)
Tänäänpäs onkin sitte ollu varsin reilusti epäonnea epilepsian kanssa. Ensin neurologi soitti ja kerto vähän huonoja uutisia, eli lisää lääkkeitä tiedossa. Olis paaaaaaljon helpompaa jos ei tarvis elää jatkuvassa lääkehumalassa ja murehtia että mitä voin ja mitä en voi tehdä... Luulin että tää olis hyvä päivä koska näin rakkaan ihmisen ketä on ollu ikävä, mutta VITUT. Pyörryin bussipysäkille tonne +4 paskakeliin eikä kukaan tullu auttamaan. Pisti miettimään taas kuinka välinpitämättömiä ihmiset osaa olla varsinkin tuntemattomia kohtaan... Julma maailma, ei voi muuta sanoo.
Eipä tässä kai muuta tänään, lähipubissa ois joku bändi soittamassa klo 22:00 eteenpäin, saattaapi olla että pitää käydä kuuntelemassa. :)
Kati kuittaa, hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti