Nyt onki ollu vähän taukoo kirjottelus, ollu aikamoista vuoristorataa nää päivät... Ei ehkä niinkään huonoo onnee, mut omaa tyhmyyttä senkin edestä. Koin eilen elämäni ensimmäistä kertaa sen että saan mulle tärkeimmän ihmisen itkemään pettämällä lupaukseni. Mikään ei voi sattua enempää... Nyt mun on kannettava vastuu teoistani ja alkaa korjaamaan luottamusta joka hajos. Kuinka paljon ihminen voikaan itseään vihata. Edellinen postaus pätee taas. Mut täs huomaa taas senkin että mäkin oon vaan ihminen enkä mikään vitun pyhimys joka kestää kaiken tekemättä ite yhtään virheitä.
Huoh... Mä tarviin lisää kahvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti